Ota 20 ilmaiskierrosta

Ei omaa rahaa, ei riskiä


maanantai, 29. heinäkuu 2019

Oppimistehtävä #4 c. Miten hyödynnän sosiaalista mediaa tulevaisuudessa?

Olen työssäni nähnyt ja havainnoinut sosiaalisen median käytön lisääntymisestä erityisesti mainonnassa. Perinteinen lehtimainonta on vähentynyt painopisteen siirtyessä enemmän sosiaaliseen mediaan. Kokonaan lehtimainontaa ei voi jättää, koska senkin kautta tavoittaa asiakkaita. Printti ja some toimivat tällä hetkellä rinta rinnan. Nuoret aikuiset ja tulevat aikuiset ovat tottuneet älylaitteiden käyttöön. Heille sosiaalisen median käyttö ja seuraaminen ovat luonnollista. Luulen somen käyttämättömyyden olevan heille epänormaalia. Tämä on vain oletus vailla tutkimustietoa. Sitä niin sanottua mututietoa. Sosiaalinen media eri sovelluksineen – nykyisine ja tulevineen – on ja tulee olemaan mahdollisuus. Somen kautta eri tahot ovat näkyviä saaden itseään ja asiaansa esille. Julkaisuja ja mainoksia on niin paljon helpompi sekä nopeampi tehdä kuin printtimainonnan kautta muutaman kerran vuodessa. Printin käyttö on myös erittäin paljon kalliimpaa kuin sosiaalisen median kautta näkyminen. Miksi ei käyttää edullisempaa, mutta tehokkaampaa tapaa?

Mainonta, eri tahojen esillä olo, tiedon jakaminen, tiedotteiden levittäminen, harrastuksista informointi, viime hetken muutoksista tiedottaminen ja niin edelleen. Se onnistuu sosiaalisen median kautta. Se on paljon tehokkaampaa, halvempaa ja nopeampaa kuin käydä erikseen jokainen asianosaistaho läpi. Sähköposti on tietysti myös tehokas tapa tämän tyyppisiin tiedotuksiin. Julkinen puoli jakaa tiedotteita paljon muun muassa Twitterissä ja Facebookissa. Se on kustannustehokasta ja nopeaa sekä siitä jää muistijälki. Paperitiedotteet ovat kalliimpia. Toki täytyy muistaa, että kaikki eivät käytä sosiaalista mediaa. Perinteinen mainostaminen ja tiedottaminen täytyy siksi myös jatkua ainakin tärkeimmiltä osin. Kun yksityiset ihmiset ovat siirtyneet keskustelemaan, tutkimaan, viihtymään ja verkostoitumaan sosiaalisen median kautta, niin ammatillisen toiminnan on seurattava perässä, kuten on jo tehnytkin. Vielä on silti esimerkiksi paljon yrityksiä, jotka eivät ole sosiaalisessa mediassa. Ymmärrän sen, koska se vaatii resursseja. On mielestäni parempi olla ilman Facebook-sivuja kuin että ne ovat, mutta ei julkaista päivityksiä. Toimimattomuus luo väärää mielikuvaa yrityksestä. Voihan olla, että työaika kuluu varsinaiseen yritystoimintaan eikä resursseja riitä esimerkiksi aktiivisuuteen sosiaalisessa mediassa. Ei some silti ole itseisarvo. Se on vain tehokas työkalu. Ammatilliselta kannalta sosiaalista mediaa ei enää voi olla huomioimatta. Siellä kannattaa olla, jos haluaa tavoittaa ihmiset.

Käyttäytyminen sosiaalisessa mediassa vaatisi opettelua. Käyttäjät viestivät erittäin negatiivissävytteisesti varsinkin, jos saavat tehdä sen tuntemattoman nimimerkin takaa. Monet hakevat aiheita, joihin pääsisivät kommentoimaan ilkeästi. Jotkut kutsuvat sitä kannanottamiseksi ja että se on heidän mielestään normaalia. Minun mielestäni on väärin, jos kommentointi keskittyy virheiden etsimiseen ja negatiivissävytteiseen kommentointiin. Miltä sinusta tuntuisi, jos netissä kirjoitettu sanottaisiin sinulle itselle kasvotusten? Uskaltaisitko tehdä sen itse kasvotusten? Haluaisitko edes tehdä niin, jos juttelet kasvotusten oikean henkilön kanssa? Sosiaalinen media on ollut todennäköisesti vielä liian vähän aikaa, jotta oikeanlainen nettietiketti olisi päässyt muodostumaan. Kirjoittelu netissä vaatii vielä käyttäytymissääntöjen sisäistämistä. Se tapahtuu toivottavasti ajan kanssa. Jälleen pitää muistaa, että suurin osa osaa käyttäytyä kunniallisesti. Harvalukuisempi joukko saa ilmiön aikaan.

Sosiaalisen median kanavia vaikuttaa olevan tämän opintojakson mukanaan tuoman tiedon perusteella paljon enemmän, kuin olen tiennyt. Olen itse käyttänyt aikuisväestön suosimia sosiaalisen median kanavia ollen samaan aikaan ihan tietämätön nuorison käyttämistä kanavista. He ovat siirtyneet toisiin kanaviin, joita vanhempansa eivät käytä. Ehkä ne ovat myös trendikkäämpiä ja coolimpia. Onneksi osa kanavista on vakiintuneita, että niissä tapahtuu vain normaaleja päivityksiä. Facebook, Instagram, YouTube. Niillä pärjää jo pitkälle. Jos koko ajan tulee uusia kanavia, kuka pysyy perässä ja mistä niihin kaikkiin käyttäjät? Osa varmaan kuihtuu pois. Mitä sinne ladatulle historialle tapahtuu? Keskustelut vain katoavat joskus, kun kanava lopettaa toimintansa? Osin on turhan nopeaa muutosta sosiaalisen median kanavissa, mutta osaksi on onneksi jatkuvuutta edellä mainittujen megatrendien myötä. Ne riittävät minulle vallan mainiosti.

Yksityishenkilöt voivat omalla aktiivisuudellaan vaikuttaa yritysten näkyvyyteen sosiaalisessa mediassa. He voivat tykätä, jakaa ja kommentoida julkaisuja, esittää niihin tai niissä kysymyksiä ja laittaa yrityksen seurantalistalle. Täten he voivat haastaa yrityksiä olemaan aktiivisempia ja innostaa näkyvyyteen sosiaalisessa mediassa. Julkaisija huomaa, että julkaisut tavoittavat ihmisiä ja niillä on merkitystä.

Itse tulen hyödyntämään sosiaalista mediaa tulevaisuudessa, kuten nykyisin. Seurailen itseäni kiinnostavia aiheita Facebookissa ja Instagramissa. YouTubesta näen kiinnostavia videoita. En varmaankaan lisää omaa julkaisuaktiivisuuttani tai osallistu keskusteluihin. Jatkan varovaisuuden periaatteella ja hoidan keskustelut ei-julkisesti muita väyliä pitkin. Hyödynnän sosiaalista mediaa tiedon etsimiseen ja reaaliaikaisen tiedon saamiseen itselleni tärkeistä aiheista.

sunnuntai, 23. kesäkuu 2019

Oppimistehtävä #2 C: Sosiaalisen median pelisäännöt

Tehtävässä 2C piti etsiä jonkin työyhteisön sosiaalisen median käytön pelisääntöjä ja pohtia niitä. Löysin melko tuoreet 11.6.2019 julkaistut Tampereen yliopistollisen sairaalan julkaisemat oman työpaikkansa sosiaalisen median ohjeet. Ohjeet löytyvät osoitteesta https://www.tays.fi/fi-FI/Sairaanhoitopiiri/Hallinto_ja_paatoksenteko/Saannot_ja_ohjeet/Sosiaalisen_median_ohje(51946).

Julkaistujen sosiaalisen median pelisääntöjen keskeisin viesti on huomauttaa työntekijöitä, että sosiaalinen media on julkista ja sen käytössä tulee olla harkitsevainen. Pelisäännöillä halutaan myös luoda mielikuvaa asiakkaille, päättäjille ja medialle sekä näyttää kaikille ulospäin, mitkä ovat Pirkanmaan sairaanhoitopiirin linjaukset, tavoitteet ja pelisäännöt sosiaalisen median käytölle. Ohjeet on luotu yhteistyössä Tays:n verkkoviestinnän ohjausryhmän ja ohjausryhmän yhteistyönä sekä annettu lopulta Tays:n hallitukselle tiedoksi.

Ohjeissa halutaan esittää, mitkä ovat Tays:n viralliset viestintäkanavat ja nimimerkit sosiaalisessa mediassa. Ohjeissa myös ohjeistetaan työntekijöitä käyttämään harkintaa siinä, viestivätkö he sosiaalisessa mediassa yksityishenkilöinä vai Tays:n edustajina vähintäänkin epävirallisesti. Kaikki viittaukset Tays:iin tulkitaan esiintymisenä työnantajan edustajana. Ohjeissa huomautetaan myös lojaliteettivelvoitteesta, potilasturvallisuudesta, tilaturvallisuudesta kuvien julkaisuissa, tietoverkkojen kuormittumisesta, jos sosiaalista mediaa käytetään työnantajan koneilla ja työajan käytöstä. Ohjeissa tuodaan esille selkeästi, kuka on vastuullinen julkaisemaan Tays:a koskevia virallisia julkaisuita ja osallistumaan Tays:a koskeviin keskusteluihin verkossa. Se on viestintäpalvelut tai erikseen sovittava asiantuntija. Ohjeet ovat selkeästi Tays:n virallinen kanta sosiaalisesta mediasta ja työnantajan perehdytys sekä kaikille aina saatavilla oleva ohjeistus sosiaalisen median käytöstä. Ohjeisiin voidaan vedota myöhemmin mahdollisissa työntekijään kohdistuvissa kurinpidollisissa toimenpiteissä.

Minusta ohjeet ovat hyvät ja antavat Tays:n esimiehille eväät mahdollisten sosiaalisen median väärinkäytöstapausten ratkaisemiseen. Arvatenkin jotkut työntekijät ovat esittäneet sosiaalisessa mediassa työnantajaansa koskevia asioita joko julkisesti tai yksityisiksi luulemissaan ryhmissä. Osalla työntekijöistä on, kuten yrityksissä yleensä, kulunut työnantajalle kuuluvaa työaikaa henkilökohtaisen sosiaalisen median ylläpitoon. Ohjeistuksella halutaan luoda myös sille suitset. Ja varmasti on kyse potilasturvallisuudesta, jos sisäverkko kuormittuu turhasta nettisurffailusta eivätkä potilaskäyttöön tarkoitetut järjestelmät toimi osin sen takia jouhevasti. Myös potilaan ja työntekijän välinen luottamuksellinen suhde voi vaarantua, jos he alkavat esimerkiksi Facebook-kavereiksi.

Minusta ohjeet ovat osa työnantajan direktio-oikeutta. Niiden laatiminen on yrityksen/organisaation johdon vastuulla. Johto ei välttämättä itse luo niitä, mutta antaa niiden luomiseen ohjeet ja käy ne läpi sekä muokkaa niitä johtoryhmien/esimiesten kanssa. Ohjeistus on tultava ylimmiltä esimiehiltä, että niillä on painoarvoa läpi koko yrityksen arvoketjun. Ohjeistuksen on oltava sitova ylimmästä johdosta aina perustyöntekijöihin. Ohjeistuksissa tulee kertoa ensin, mikä on sosiaalisen median määritelmä, millaisia kanavia sieltä löytyy ja mitkä ovat yrityksen/organisaation käyttämät kanavat. Kuten Tays, ohjeissa olisi hyvä olla yrityksen/organisaation viralliset nimimerkit kussakin palvelussa, kuka/mikä osasto julkaisut tekee ja mikä on kunkin median käyttötarkoitus. Sen jälkeen on hyvä huomauttaa sosiaalisen median pitkästä muistista ja alhaisesta tietoturvasta. Julkaistu tieto voi lähteä leviämään kulovalkean tavoin vaikka tulostettuna ja uudelleen skannattuna. Oman laitteiston tietoturvasta on tärkeää muistuttaa. Sitten on hyvä huomauttaa rajanvedosta työnantajan edustajana esiintymisestä verrattuna yksityishenkilönä esiintymiseen. Julkaisuissa on käytettävä harkintaa. Kerran julkaistua voi olla vaikea saada pois. Jos muita henkilöitä mainitaan tai heistä on kuvia, on heiltä pyydettävä siihen lupa. Ja erittäin tärkeänä pitäisin työntekijän lojaliteettivelvollisuuden ja työajan käytön painotusta. Yritystä koskevia asioita tai kuvia ei saa julkaista avoimesti netissä ja sosiaalisen median käytölle työaikana on oltava työnantajan hyväksyntä sekä toiminnalle tarkoitus. Muuten kyseessä voi olla rikkomus, josta voi seurata jokin työnantajan taholta annettava seuraamus. Sosiaalisen median ohjeistuksesta on hyvä löytyä maininta myös jokaisen sovelluksen käyttäjäkohtaisten asetusten läpikäymisestä. Asetuksilla voidaan vaikuttaa siihen, kuinka julkisia julkaisut ja käyttäjätilit ovat. Viimeisenä asiana ohjeistuksessa voisi olla maininta siitä, että ohjeistus velvoittaa koko henkilöstöä. Myös esimiesten on ne omaksuttava, käytävä läpi työntekijöiden kanssa, käytettävä direktio-oikeuttaan valvoa sosiaalisen median ohjeistuksen noudattamista sekä perehdyttää ohjeet uusille työntekijöille.

 

sunnuntai, 23. kesäkuu 2019

Oppimistehtävä #2 b: Digitaalinen identiteetti

Olen tarkka itsestäni julkisten tietojen suhteen. Löysin nimelläni opinnäytetyöni, tiedossani olleet aikuisiän kilpailutulokset ja merkinnät osallistumisestani virallisiin peleihin. Löysin myös ja olen löytänyt jo aiemmin hakutuloksen, jossa on koko nimeni. Tämän kurssin myötä pyysin tahoa, jonka sivuille hakutulos viittasi, poistamaan nimeni heidän kannastaan tietosuojan nimissä, koska en liity heidän toimintaansa. He lähettivät googlelle poistopyynnön ja googlen hakutulos poistettiin. Se oli joko sama ilta tai seuraava päivä. Nimelläni löytyy myös eräs haastattelu, jota olen yrittänyt poistaa jo aiemmin, mutta julkaisija ei suostu siihen vedoten journalistiikkaan. En saa myöskään nimeäni pois artikkelista. Olin nuorempana liian höveli ja annoin haastattelijalle nimeni. Aiemmin minusta löytyi myös julkaisuni facebookissa, kun erehdyin kommentoimaan erääseen julkiseen kalastusryhmään. Kirjoitukseni tuli kerran vastaan, kun tein vastaavaa nimihakua ja poistin sen jälkeen kaikki julkiset kommenttini ja tykkäykseni julkisiin fb-ryhmiin. Kommenttini oli näkyvillä pitkään, vaikka olin poistanut ne omasta fb-historiastani (aikajanalta ja toiminnasta). Nyt niitä ei enää näy googlen hakutuloksissa, mistä olen hyvin tyytyväinen.

Löytyvät tiedot ovat mielestäni oikein. Niistä voi päätellä mitä harrastuksia minulla on tai on ollut. Se ei minua haittaa. Ainoastaan vanha artikkeli harmittaa minua. En ole antanut tämän tyyppisiä tietoja missään profiilitiedoissani. En jaa edes syntymäpäivääni julkisesti. Minusta ihminen altistuu herkemmin identiteettivarkaudelle, kun hän antaa julkisesti nimensä ja syntymäaikansa. Osa paikoista ei tarvitse henkilötunnuksen loppuosaa puhelimessa ja väärät henkilöt voivat päästä toisen henkilön tietoihin käsiksi.

Olen muutenkin sosiaalisessa mediassa hyvin näkymätön. Jopa Instagramissa minua ei voi löytää kuin kavereiden kautta. Käyttäjätunnus ja seurantatiedot toisten käyttäjien kautta on ikävä poikkeus. Toimintani ei ole ehkä niin avointa ja läpinäkyvää kuin mikä sosiaalisten verkostojen idea on. Minä vain käytän niitä toisin, itseäni hyödyttäen. Omien tietojen löytymiseen voi vaikuttaa tarkistamalla jokaisen käyttämänsä sovelluksen käyttäjäasetukset ja kuinka julkinen profiili tai sen osat ovat. Jos on asettanut kaikki kohdat niin yksityiksiksi kuin mahdollista, on vaikea löytää henkilöä, jos ei tiedä hyväksyttyjä sosiaalisten verkostojen kavereita. En ole hyväksynyt facebookissa kaikkia kaveripyyntöjä. Osa on ollut nimi- tai paikkakuntatuttuja, jotka eivät oikeasti ole tuttujani. Jos hyväksyn tällaisia henkilöitä kavereiksini, yksityisyyteni alkaa karista ja alan tulla paremmin löydyttäväksi. Myös mahdolliset julkaisuni saattavat lähteä leviämään tahattomasti.

Minusta ei löytynyt netistä yhtään kuvaa. Olen pitänyt huolen, että en julkaise yhtään omakuvaa missään palvelussa ja profiilikuvani ovat yleismaailmallisia kuvia.

Digitaalinen identiteetti on mielestäni se, miten annat itsestäsi tietoja muille, kuinka aktiivinen olet sosiaalisessa mediassa, millaisia päivityksiä jaat ja missä ryhmissä olet. Erityisesti julkisissa ryhmissä. Digitaalinen identiteetti saattaa olla epäuskottava, jos julkaisuja on jatkuvasti useita. Ovatko kaikki julkaisuissa esiintävät asiat aitoja vai huomionhakua? Jos et käytä aikaa sovellusten käyttäjäasetusten tarkistamiseen, digitaalinen minäsi saattaa olla avoimempi kuin olit tarkoittanut. Digitaalinen identiteetti on toimintasi sosiaalisissa verkoistoissa ja profiilikuvauksesi kussakin sovelluksessa. Jos olet avoin tai varomaton, sinusta on mahdollista luoda turhankin tarkka henkilöprofiili. Sinusta voi olla löytyvissä ikä, asuinpaikkakunta, osoite, mitä kouluja olet käynyt, työhistoriasi, harrastuksesi, puhelinnumerosi. Jotkut ovat havahtuneet myöhemmin siihen, että he ovat jakaneet itsestään ja läheisistään liian avoimesti tietoja nettiin. On kirjoituksia ja kuvia, mistä saattaa olla haittaa myöhemmässä elämänvaiheessa. Esimerkiksi työpaikalla tai työnhaussa. Toki henkilöstä ei saisi kerätä tietoa netistä työnantajana työnhakuvaiheessa ilman henkilön itsensä suostumusta. Jotkut henkilöt voivat välittää ilman toisen suostumusta tätä koskevia kuvia nettiin. Se on ikävää ja toisen digitaalisen identiteetin vääristämistä. Siksikin olisi hyvä tehdä aika ajoin tarkistuksia, mitä tietoja itsestä netistä löytyy. Rekisterinpitäjiä voi pyytää poistamaan haitallista materiaalia hyvillä perusteluilla.

Kuulin äskettäin eräiden ihmisten puhuvan siitä, kuinka heidän tuntemiensa joidenkin henkilöiden nettiminä ja todellinen minä eivät kohtaa. Yritetäänkö somessa näyttää ulospäin muulta kuin on, käyttäytyä kuin kuvitellaan muiden odottavan käyttäytyvän vai uskalletaanko netissä luoda digitaalinen identiteetti, joka oikeasti kuvaa itseään aidommin? Jotkut henkilöt rohkaistuvat ilmaisemaan itseään ja kommentoimaan esimerkiksi pelipiireissä, joissa toimitaan anonyymisti. He voivat keskustella toisten samanhenkisten kanssa ja ottaa jopa jonkinlaista johtajan roolia. Toisin kuin arkielämässä.

Toisten julkaisemia kuvia on mahdollista muokata ja jakaa julkaisua eteenpäin. Näin luulisin. Olen mielestäni lukenut näin tapahtuneen. Mutta yhtä lailla itsensä julkaisemia tietoja ja kuvia voi manipuloida. Kuvalla voidaan liioitella, voidaan väittää olleensa jossain muualla, tekstissä ei kerrota totuutta ja niin edelleen. Meille opetetaan nykyään paljon informaatiokriittisyydestä ja muiden pyrkimyksiin vaikuttaa toisiin. Sosiaalisessa mediassa ei haitanne myöskään harrastaa informaatiokriittisyyttä.

Onko julkisuuden henkilön oltava sosiaalisessa mediassa? Sanoisin sen riippuvan henkilön toimenkuvasta. Viestinnän ammattilaisille ajattelisin sen olevan luontevaa, mutta vain ammatillisessa mielessä. Viittauksia tehtyihin töihin eli referenssejä ja asiantuntevia kirjoituksia. He brändäävät itseään julkaisuillaan ja netistä haetaan ensimmäisenä tietoa yrityksistä ja ihmisistä. Poliitikot hyötyvät somesta, koska he saavat siellä ajatuksiaan esille kansalaisten tietoisuuteen. Eduskunnassa ryhmäkuri voi estää näkyvyyttä. Äänestäjät saavat luotua mielikuvaa poliitikosta heidän julkaisujensa kautta. Yritysjohtaja voi olla näkyvä somessa ammatillisessa mielessä. Hän voi kommentoida esimerkiksi alaansa koskevia asioita ammatilliselta kannalta. Hän mainostaa samalla yritystään ja luo sille profiilia. Yritysjohtaja on kuitenkin yrityksen keulakuva. Itseisarvo yritysjohtajalle ei minun mielestä sosiaalisessa mediassa oleminen ole. Kuten ei laulajille, urheilijoille ynnä muille julkisuuden henkilöille. Minusta vain heille, jotka voivat hyötyä sosiaalisessa mediassa näkyvillä olemisesta.

keskiviikko, 19. kesäkuu 2019

Oppimistehtävä #2 a: Tietosuojakysymykset

Tässä tehtävässä piti etsiä omaan alaan - tässä tapauksessa perhokalastukseen - liittyviä keskusteluita ja osallistua keskusteluihin kommentoimalla. Havaitsin, että tietosuojasta ei keskustella kalastusfoorumeilla. Ainoa löytämäni keskustelu oli eräällä kalastusfoorumilla vuonna 2016 päättynyt keskustelu Win 7 ja Win 10 siirtymisvaiheesta. Win 10 väitettiin siirtävän edeltäjiään paljon enemmän tietoa Microsoftille käyttäjän tietämättä ja siihen voimatta vaikuttaa. Vaikka käyttäjä poisti kaikki mahdollisuudet koneen itse siirtää tietoa ulkopuolelle niin jäljelle jäi silti käyttäjän tietämättä paljon salattuja tiedonsiirtokeinoja. Uskon sen, koska liittyessäni Facebookiin ja sen eraan päivityksen yhteydessä huomasin, kuinka sovellukseen oli upotettu mitä erikoisimpiin paikkoihin pitkien polkujen taakse tiedonsiirton mahdollistavia kohtia tai käyttäjäprofiloinnin mahdollistavia asetuksia. Samoin piti käydä läpi Instagramin ja Whasappin käyttäjäasetukset, jotta minusta ei leviä haluamattani liikaa tietoa ulkopuolisille.

En löytänyt yhtään keskustelua miltään kalastukseen liittyvältä foorumilta tms., jossa olisi keskusteltu muuten tietosuojasta. Ei esimerkiksi voimaan tulleesta GDPR-asetuksesta. Yritysten, yhdistysten ja julkisen puolen instanssien tietosuojalausekkeita kyllä löytyi sekä ohjeista tietosuoja-asetuksen mukaiseen dokumentaatioon ja toimintaan. Niinpä en voinut ottaa osaa kalastuspiireissä olleisiin tietosuojaa käsitteleviin keskusteluihin. Kävin läpi Facebookin, Instagramin, Twitterin sekä tiedossa olevien kalastusfoorumeiden keskustelut ja koitin hakea niistä keskusteluita. Lopuksi hain ihan yleisesti netistä tietosuojasta ja kalastuksesta. Tulos oli, että ei yhtään aiheeseen liittyvää keskustelua. Se ei yllätä, koska ei kalastajia kiinnosta keskustella tietosuoja-asioista vaan harrastukseensa liittyvistä asioista. He eivät ehkä koe tietosuoja-asioiden koskettavan itseään. Toki myös kalastajissa osa on valveutuneempia tai tarkempia ja osa vähemmän. Kuten yleensä ihmiskunnassa.

Jos työyhteisöissä käytetään sosiaalisia verkkotyökaluja, tarkistaisin ensimmäisenä käyttäjäasetukset. Siirtääkö sovellus tietoja käyttäjän sijainnista, IP-osoitteesta ja tietokoneesta (selain, käyttöjärjestelmä yms.). Työntekijän tulee myös muistaa lojaliteettivelvollisuus sosiaalisissa verkkotyökaluissa niin työyhteisö- kuin yksityiskäytössä. Työpaikan arkaluonteisia asioita ei saa jakaa sosiaalisessa mediassa. Työpaikkaa koskeva tarkoituksenmukainen mainostus ja tiedonjako on asia erikseen. Jotkut työntekijät ilmeisesti keskustelevat julkisesti oman työpaikkansa asioista henkilökohtaisilla käyttäjätileillään, mikä on väärin. Tieto lähtee leviämään somessa valtavaa nopeutta. Kuten keväällä oli uutinen saksalaisesta äidistä, joka halusi näpäyttää ja opettaa tytärtään sosiaalisen median voimasta sekä nopeudesta. Hän julkaisi jonkin tytärtään koskevan päivityksen, jota pyysi jakamaan eteenpäin. Oliko jaettu viesti kiertänyt maapallon alle vuorokaudessa ja julkaisussa ollutta kuvaa oli myös muokattu. Jokin toinen äiti oli halunnut ottaa osaa tempaukseen ja näyttää osaltaan, kuinka haitallista netissä väärin jaettu tieto voi olla ja kuinka helppo muiden on siitä hyötyä. Tämän tempauksen järjestejän tytär oli alkanut käyttää sosiaalisen median sovelluksia liian paljon ja avoimesti. Hän sai tempauksesta tärkeää oppia ennen kuin kerkesi jakaa mitään vakavampaa ja itselleen myöhemmin kenties haitallista sisältöä someen.

Sosiaalisia verkkotyökaluja työyhteisöissä käyttävän henkilön ei tule jakaa kollegoidensa nimiä, sähköpostiosoitteita, puhelinnumeroita, osoitteita tms. muita henkilöiden yksityisiä tietoja julkisesti. Hänen pitää myöskin käyttää harkintaa, mitä julkaisuja hän klikkaa tai mitä tiedostoja hän aukoo työkoneellaan. Julkisuudessa on ollut esimerkkejä, kun työpaikan sisäiseen verkkoon on päässyt leviämään haittaohjelma jonkin työntekijän työkoneen kautta. Varomattoman netinkäytön seurauksena. Henkilön tulee myös muistaa, että työtehtävissä hän edustaa työntekijänä työpaikkaansa. Sosiaalisessa mediassa tulee muistaa asiallinen käytös ja kielenkäyttö. Jos työpaikalla on kirjatut tai yhteisesti tiedostetut arvot, tulee työntekijän noudattaa niitä myös ja erityisesti esiintyessään julkisesti.

Avoimuus ja läpinäkyvyys toisaalta edistävät tiedonkulkua ja kehitystä. Kun muilla verkkoyhteisön jäsenillä on mahdollisimman paljon tietoa käytettävissään, on heillä paremmat eväät osallistua keskusteluun rakentavasti. Läpinäkyvyys avaa ulkopuolisille mahdollisuuden nähdä työyhteisön hyvät ja huonot puolet. Hyvät puolet edistävät positiivista mielikuvaa ja huonot puolet antavat mahdollisuuksia antaa kehitysideoita. Läpinäkyvä toiminta tuo luotettavuuden tuntua.

Milloin henkilökohtaisten tietojen jakamisesta olisi hyötyä työyhteisön kannalta?

Ei kaikilla aloilla, mutta ensimmäisenä mieleeni tulevat viestintä- tai ohjelmointialan henkilöt. Kun itseään kiinnostavasti esiintuova ja itsestään asiantuntevan mielikuvan luova henkilö jakaa ulospäin tietoja työpaikastaan, voi potentiaalinen asiakas löytää hänet sosiaalisista verkostoista ja hänen edustamansa työyhteisö saada kenties positiiviseen lopputulokseen johtavan yhteydenoton. Olen joskus lukenut tai kuullut työyhteisöistä, jotka kehottavat työntekijöitään aktiivisuuteen sosiaalisissa verkostoissa ja kertomaan meneillään olevista projekteista sekä työpaikastaan. Tämä on ollut työnantajan tarkoituksenmukaista yrityksen positiivista brändäystä. Käsittääkseni tällainen toiminta on ollut eduksi rekrytoinneissa ja yrityksen positiivisen mielikuvan rakentamisessa. Rekrytoinnissa on nykyään haasteita löytää osaavia ja motivoituneita työntekijöitä. Siksi yksi keino hyvien työntekijöiden rekrytoimiseksi tai ylipäätään saamisessa kiinnostuneiksi, on näyttää ulospäin kiinnostavalta työyhteisöltä. Työntekijät ovat yrityksen voimavara. Jos yrityksellä on käytössään osaavaa henkilöstöä, on sillä paremmat mahdollisuudet pärjätä kilpailussa toimialallaan.

Jos henkilökohtaisia tietoja ei suojata, avaa se mahdollisuuden haittaohjelmille tai yritysvakoilulle. Jos ulkopuolinen pääsee käsiksi esimerkiksi työntekijän sähköpostiin, hän voi käyttää sitä työntekijän tietämättä ja päästä käsiksi jopa yrityksen sisäiseen verkkoon. Tai työntekijä on huolimattomuuttaan klikannut jotain väärää linkkiä tai vieraillut haitallisilla sivuilla, joiden kautta hakkeroija on saanut ujutettua työntekijän koneelle ohjelman, joka näyttää työntekijän kirjaamat käyttäjätiedot. Ne avaavat myös portteja hakkeroijille. Myös suojaamaton työntekijän kotikone tai mobiililaite on turvallisuusriski. Monilla tai pitäisikö vielä sanoa joillakin työntekijöillä on mahdollisuus etätyöskentelyyn kotoaan ja etätyöskentely on mahdollistettu esimerkiksi vpn-tunnelia pitkin. Haittaohjelma kotikoneella avaa (käsittääkseni) hakkeroijille pääsyn yrityksen salasanoihin ja verkkoon urkituilla salasanoilla. Monilla ihmisillä on tapana käyttää samaa tai paria samaa salasanaa kaikissa käyttäjätunnuksia sisältävissä ohjelmissa. Se on myös turvallisuusriski. Varsinkin, kun kirjautumistiedot on saatu murrettua jossain ohjelmassa, niin henkilöä hakiessa netissä itsestään liikaa tietoja ulospäin jakava henkilö on saattanut vilpittömästi saattaa työyhteisönsä alttiiksi tietoturvaloukkaukselle.

DSC_0171.jpg

Onko lehden alla haittaohjelma tai mato? Pitäisikö kurkata (lue klikata)? Huom. tämäkin on minun ottama kuva.. Copyright..

Päivitys aiempaan. Tehdessäni seuraavaa tehtävää, sain materiaaleja lukiessani ajatuksen laajentaa hakuni käyttämiini sovellusten nimimerkkeihin. Tutkin myös yleisimpien sovellusten tietoturvatasoja. Havaitsin, että LinkedIn olisi ja Instagram on paljon tietoa ulkopuolisille jakava sovellus. Samoin Whatsapp saa puhelimestasi kaikki yhteystiedot, ei ainoastaan Whatsappia käyttävien. Se on minusta iso riski työpuhelimessa ja heikentää henkilöiden ja organisaatioiden tietosuojaa merkittävästi. Monen työpuhelinnumero ei ole julkinen, joten Whatsapp ei minun mielestä sovellu kaikille työpuhelimessa käytettäväksi. Henkilökohtaisessa puhelimessakin se on mielestäni kyseenalainen, jos jotkut ovat hyvin tarkkoja henkilötiedoistaan.

Mutta tämä Instagram. Sepä onkin sellainen paikka, jonka kautta sinut ja lähipiirisi on hyvin helppo tunnistaa ja profiloida, jos käyttäjänimesi päätyy vääriin käsiin. Instagramiin ladatut tiedot ovat lähtökohtaisesti julkisia. Löysin kaksi osoitetta, jotka vaikuttavat ihan julkisesti keräävän käyttäjätietoja ja sinne ladattua aineistoa ja esittävät niitä hakutuloksissa. Ne olivat Justtake.net ja Piknu.com. En tykännyt tästä ja harkitsenkin nyt, mitä tehdä koko Instagram-tililläni. Sovellus on liian avoin tietosuojan kannalta. Ehkä tämä on sitten tätä nykyaikaa ja siihen on sopeuduttava. Poistin jo muutaman seurattavan Instagramista, jotta minua ei ole niin helppo löytää. Tämän tehtävän myötä opin sen, että oman nimen ohella julkiset käyttäjätunnukset ovat yhtä suojeltavia tietoja. Moni meistä on netissä nimimerkillä, joka on nimeä yksilöivämpi. Saman nimisiä henkilöitä voi olla muitakin, mutta käyttäjätunnuksia vain yksi. Samaa käyttäjätunnusta ei voi olla useammalla käytössä, jos sovellus vaatii kirjautumisen.

maanantai, 17. kesäkuu 2019

Oppimistehtävä #1 c: Sosiaalisen median sovellusten hyödyntäminen omalla alallasi

Sosiaalisen median hyödyntämisen a ja o on mielestäni silti toimivat nettisivut. Netistä haetaan ensimmäisenä tietoa. Haetaan tietoa ja nykyään toisten kanssaihmisten kokemuksia. Ne merkitsevät joillekin hyvin paljon. Tiedot nettisivuilla pitää olla ajantasaiset ja sivuilta on hyvä löytyä linkit käytettyihin sosiaalisen median sovelluksiin. Nettisivuilla ei minun mielestäni tarvitse olla koko ajan vaihtuvaa sisältöä, jos hyödynnetään muita kanavia, kuten Facebook, Instagram ja Youtube. Twitter vaikuttaa olevan harvinaisempi käytössä, mutta sitäkin voi hyödyntää, jos vain somevastaavilla rahkeet riittävät. Hyviä kommentteja kirjoitetaan usein erilaisilla foorumeilla ja niitäkin olisi hyvä seurata. Olisi tärkeää tietää, mitä omasta yrityksestä kirjoitetaan.

 

Tehtävässä piti pohtia, miten sosiaalista mediaa voisi hyödyntää omalla alalla ja etsiä esimerkkejä hyvistä ja/tai huonoista käytänteistä. Omalla alalla, joka tässä tapauksessa on perhokalastus, sosiaalista mediaa hyödynnetään. Osa aktiivisesti, osa vähemmän aktiivisesti. Jos on yritys tai järjestö, niin mainitsin jo tärkeimpänä nettisivut. Mutta sen jälkeen olisi hyvä hyödyntää alussa mainittuja sovelluksia. Facebookista puhutaan, että se olisi vanhempien ihmisten kanava eivätkä nuoret ole siellä, koska heidän vanhempansa ovat siellä. Voi olla. Ehkä siksi olen itse tullut Facebookin käyttäjäksi vasta vanhemmalla iällä. Instagramia hyödyntävät jo kaikenikäiset ja se on käsittääkseni nousussa. Varsinkin nuoret käyttävät erittäin paljon Youtubea. Minäkin havaitsin, että videot ovat tekstiä mielenkiintoisempia. Etenkin tekstityksellä ryyditettynä. Youtubessa on paljon perhokalastusaiheisia opetusvideoita - niin kalastamisesta, heittämisestä kuin perhonsidonnasta. Jotkut ovat sanoneet, että nykyään ei ole enää järkeä ostaa tai lainata perhokalastusta käsitteleviä opetusvideoita, koska niitä on ilmaiseksi niin paljon Youtubessa. Twitter on siinä ja siinä. Poliitikot ja virkakoneistot hyödyntävät sitä ja jonkin verran löytyy oman alan julkaisuja. Juuri kukaan oman alan yrityksistä ei sitä käytä. Sosiaalisen median päivitykset vievät aikaa, joten jos aikaa on niukasti, niin keskittyisin tällä hetkellä käytetyimpiin medioihin.

 

Esimerkkejä huonoista käytännöistä sosiaalisen median sovellusten käytössä on vaikeampi löytää. Tiedän muualta, että niitä on, mutta silloin sinun täytyy käytännössä tietää, että sellaisia on olemassa. Nettisivuilla näkyvintä ovat vanhentuneet ja väärin olevat tiedot. Se on ehkä näkyvintä huonoa käytäntöä. Sen sijaan hyviä käytäntöjä löytyi ja linkitin niitä muutaman, mutta en tähän julkisesti. Niille yhteistä olivat aktiiviset päivitykset, hyvä ja asiallinen tyyli sekä tietojen hyödyllisyys. Eräs oman alan hyvä esimerkki on yritys, jonka tiesin ja jonka tiedän alan käyttäjien tietävän, mutta sosiaalisen median kautta. En ole nähnyt yritykseltä yhtään paperijulkaisuissa olevaa mainosta. Nykyään se ei ole pakollista, vaan somemainonta voi olla jo paikoin tehokkaampaa.